Harjoitus tekee mestarin - Practice makes perfect

Askartelin eilen illalla nojatuolin, koska tarvitsen erityisen hienon nojatuolin tuohon kilpailuprojektiini ja ajattelin kokeilla ihan tuommoista aika perusmallia minkä ohje löytyi Nukkekotikirjasta. Ensinnäkin. En enää IKINÄ koske Erikeepperiin yhdessäkään miniprojektissani! Ikinä. Sottasin tuolin isoimman kappaleen erittäin perusteellisesti sillä, ja hermostuttuani siihen siirryin Tacky Gluehen ja ongelmat loppuivat siihen. Niin se vaan on että tuo Erikeepperi on liian märkää.

I made an armchair yesterday, and at first I used Swedish PVA named Erikeeper, commonly used in Finland, and I swear and make a mental note right now, never to touch that ever again while making minis! It's too wet, not suitable for minis at all. I messed up most of the chair until I lost my temper completely and changed to Tacky Clue and the problems ended there.





Ehkä tämän voi laittaa johonkin pimeään nurkkaan josta liimasotkut eivät erotu? Katsokaa noita hirveitä sotkuja! Syytän Erikeepperiä. Tekijässä ei varmasti ole kerrassaan mitään vikaa...

Maybe I can put this in a shadowy corner where the glue stains wont show? Just look at those horrible glue stains! I'm blaming Erikeeper, there can not be any blame in me at all...

Sitten seuraava kokeiluni:
My next experiment:






Tässä on syntymässä jotakin uskomattoman pientä ja sööttiä! Maalasin näitä tänäiltana, ja huomenna varmaan kuvailen. Materiaali on muuten paperisavi (mitä se muuten on suomeksi virallisesti? Itsestään kovettuva askartelumassa? Olen niin tottunut paper clay -nimitykseen...) Palaan tarkemmin näihin sitten kun saan kuvia näistä valmiina.

These are goin to be something very small and cute! I painted them tonight, and tomorrow I'll take pics. These are made of paperclay. I'll get back to these when I have photos maybe tomorrow.

Lähiaikoina on muuten tulossa täyteen 2000 kävijää Kotikolossa, mikä on hieno saavutus ottaen huomioon miten käsittämättömän laiskasti olen bloggaillut kaikki nämä vuodet. Silloin pidän ihka ensimmäisen arvontani :)! Joten pitäkäähän silmällä tuota laskuria, se laskee siis yksittäiset kävijät, ei erillisiä sivulatauksia. (Kun sanon kaikki nämä vuodet, tarkoitan tietenkin sitä että blogi on perustettu vuonna 2007 mutta otettu virallisesti käyttöön vasta 2009 koska en ehtinytkään aluksi kirjoitella vaikka olin ensin niin aikonut. Vietän sitten vaikka 2v synttäreitä tämän vuoden kesäkuussa!) Laskuri on laskenut, että maaliskuussa on ollut yhteensä 199 kävijää, joista 90 on ollut ensikertalaisia ja loput vanhoja kävijöitä.

There is goin to be 2000 in the visitors counter very soon, wich is a great achievement  for me because I have been very lazy blogger the whole time of The Burrows existence. The counter counts only individual visitors, not all page loads. I'm going to arrage a small give away when the 2000 visitors is achieved. So keep an eye on it!  The counter tells me, that there has been 199 visitors in March, and 90 of them have been first time visitors.

Kannumania

Edit: Oli pakko laittaa kuvista pienemmät versiot, etteivät ne leikkaudu reunasta. Suuret kuvat voi katsoa täältä.

Viimeaikoina olen viettänyt (aivan liian) paljon aikaa selaillen ihania nukkekotiblogeja ja pomppien kuin kukasta kukkaan jokaisen linkittämiin kivoihin paikkoihin ja ohjeisiin. Eräänä iltana iski akuutti tarve tehdä jotain, eikä Pullean Rouvan paidan kanssa taistelu innostanut, joten nappasin printteristä ulos Marliesin kannujen kaavan. Olen niin monessa blogissa niitä bongannut, etten osaa sanoa nyt keneltä olisin idean saanut. Tässä kuitenkin nyt tuloksia:

Kannut odottavat maalausta riviin liimattuina. Leikkasin tietenkin jokaisen irti ennen maalausta:

Ensimmäinen kerros maalia pinnassa. Vessapaperirulla ja vesivärisiveltimien varret luovassa käytössä :)




Samalla maalailin myös taannoin kaupasta haalimani deodoranttipullojen kennoista muutaman, syntyi ainakin kolme, ellei jopa neljä vuosikymmentä vanhat emalivadit ja niille kavereiksi kannut.




Ovat vuosien mittaan kolhiintuneet, ja ruostettakin on ikävästi muutamassa kohtaa jo näkyvissä. Kotikolossa on rento meininki, ei pienistä kolhuista välitetä ja sitäpaitsi tavarathan ovat elämistä varten, koristeet ovat asia erikseen:








Sattui olemaan hopean väristä maalia, niin kokeilin miltä kannut näyttäisivät metallisina. Ruostetta on näihinkin vanhoihin jo päässyt hieman syntymään:




Maalailin sellaisilla akryyleilla mitä sattui kotona olemaan, en tiedä mitä oikein noilla pastellisävyisillä teen... Ehkä ne löytävät paikkansa joko Kotikolosta, tai sitten löytävät joskus tiensä jonkun toisen nukkekotiin:




Pintaan sivelin väritöntä kynsilakkaa, se kun kuulema kävi tarkoitukseen, ja kävihän se. Jospa nyt kuitenkin piakkoin ostaisin ihan oikeaa tarkoitukseen sopivaa lakkaa, toivonmukaan vähän vähemmän pahan hajuista :D.

Kun luulin jo kannumaniani menneen ohi, muistin yllättäen erään paperin jota minulla on kaapissa jostain vuosien takaisesta projektista ylijääneenä. Siinä on kaksi täsmälleen samanlaista puolta, vihreä ja pinkki. Pakkohan sitä oli sitten kokeilla, lopputulos on.. noh, moderni?




Nuo vaaleanvihreät vielä jotenkin sopivat Kotikoloon, mutta nuo pinkit ovat jotain aivan omaa luokkaansa. Pitänee osallistua jonkinlaiseen vaihtoon jossain vaiheessa, ehkä noilla on jossain tuleva omistaja.